— Taitaa olla jo itäkaakossa?
— Piirun verran yli siitäkin. Kohta se on täydessä idässä. Puomi täytyisi saada toiselle puolelle. Pyrkii menemään yli omin valloin, kun alus laineessa kiirailee.
— Missä on Ruuskerin tuli.
— Tuossahan se näkyy vokan alitse.
— Jaaha. Tilaa on kyllä. Anna mennä vain lähemmä tulta niin pysyy puomi asemillaan.
Purjehdittiin nimittäin täyttä myötäistä ja purjeet olivat kahden puolen, vokka vasemmalla ja isopurje oikealla. Keulapurjeet eivät saaneet tuulta mistään ja löivät tyhjää kaiken aikaa, heilahtaen milloin vasemmalle, milloin oikealle kolistellen jolusnuoralokkejaan.
Mikko otti uuden suunnan ohjaten siten, että Ruuskerin tuli näkyi miltei keulasta, ohi keulamaston, vasemmalta puolelta.
— No niin, ei hän tässä mitään hätää ole, ja jos tuuli kääntyy ennen Ruuskeria enemmänkin, niin anna mennä eteläpuolelta tulta. Onhan siellä vettä ja tuulta meille kyllä.
— Viskoi jo tässä äsken muutamia lumihiutaleita. Minä luulen, että siitä tulee pian lumipyry ja sitten meille taitaa tulla tässä vielä huono yö. Siltä varalta olisi pysyttävä keskellä merta, eikä painuttava liian lähelle Viron rantaa, varsinkin jos lumipyry tuo mukanaan koillismyrskyn, niinkuin minä luulen.
— No se on taas sen ajan murhe. Anna painaa vain!