— Ja kun sinne pääsemme, ei siellä hätäsatamaan jääminen ole meille miksikään häpeäksi — kunniaksi päin vastoin.
— Niin on, niin on.
— Ja kääntyi sitten tuuli pohjoiseen tai länteen, niin sieltä aina voimme jatkaa matkaamme eteenpäin. Täällä meillä ei saa olla kuin yksi mieli: päästä myrskyn alta pakoon niin vikkelään kuin suinkin. Virta käy länteen ja sekin auttaa paljo. Luulen että meillä nyt on ainakin seitsemän solmun vauhti, vaikka isopurje onkin pohjarievissä. Teki mieleni pitää se päällä täytenä vieläkin. Olisimme kai voittaneet ennen Suursalmeen pääsyä pari tuntia, tai kolmekin. Ja tiedäthän sinä, että usein asia riippuu muutamista minuuteista.
— Niin se riippuu. Miten kävi yks'kerta Eeron Jussille…
— Ja siitä syystä sinä istu siinä ja pidä perää ja anna kaataa vain! Sinulle sattuivat nyt nämä koiranvahdit menomatkalla, mutta jonkunhan nekin on pidettävä.
— Noo! Meneehän tämä. Eihän tässä ensikertaa istuta, helmarissa.
— Kello neljä sitten herätät Jeren vahtiin, jos minä en satu olemaan valveilla. Minua et tarvitse herättää, jos ei mitään erinäistä satu, niinkuin nurin purjehtimista, tai muuta sellaista. Jos lumipimeä sattuisi piankin tulemaan ja loistot lakkaavat näkymästä, niin herätä sitten minutkin ja pane tarkoin merkille, mistä tuulesta mikäkin loisto näkyi sillä hetkellä, kun pimeä tuli ja paljonko silloin oli kello.
— Hyvä on, hyvä on. Mene vain alas, kyllä täällä toimeen tullaan. Jos tupakkaa vielä annat, niin hyvä on.
— Tässä on pussi. Polta minkä haluat. Onko sinulla tulineuvoja?
— On on! Tattis vain!