Kaiken aikaa tuntui kajuutassa istuenkin jaalan kiivas kulku: Sen nopea luisuminen yli veden tuntui laidoissa, joiden alla kuului keulasta perälle kulkevien ilmakuplien kurahtelua.
Laivan runko ja kajuutta narahteli silloin tällöin, noustessa aallolle ja laskeutuessa siltä.
Takilasta kuului alituinen, vuoroin vaimeneva, vuoroin koveneva, vihellys ja humina.
Joskus kohahti vettä yli kannen. Sen huomasi hyvin, miten se huljui kannella ja lotisi jälleen alas mereen. Jere näyttää makaavan sikeässä unessa. Se on terveellistä pojalle, sillä ei ole enään pitkää aikaa hänen vahtinsa alkuun.
Juuso riisui saappaat jalastaan, veti taskukellonsa ja asetti sen kajuutan seinälle, siinä naksuttavan kahdeksankulmaisen seinäkellon viereen, naulaan riippumaan ja heittäytyi koijaansa ja nukkui.
V.
Paksussa villakintaassa ei ollut niinkään helppo hoitaa piippua kuin luulisi, mutta kävi se laatuun Mikolta jotenkuten. Ei häneltä piippu kannelle ole pudonnut vielä kertaakaan, mutta äsken kyllä yritti.
Pitkät ajat sai piippu hoitaa itse asiansa, sillä oikein isojen laineiden ja pahojen vihurien aikana tarvitsi Mikko molemmat kätensä peränpitoon.
Lujille se otti toisinaan sittenkin.
Välillä oli rauhallisempaa, kertalaineiden ohi mentyä ja silloin oli aikaa siepata piippu vasempaan käteen ja sylkäistä yli jaalanpartaan.