Vähän yli kello kolme heräsi Juuso ja rupesi laittamaan tulta kamiinaan.
Hän tahtoi keittää teen valmiiksi vahdinvaihtoon kello neljään, että uusi vahti saa kuumaa vatsaansa ennenkuin lähtee kannelle ja vanha vahti maata käydessään.
Juuso koetti hommailla hiljaa, ettei herättäisi Jereä ennen aikojaan.
Kello oli jo puoli neljä, kun tee oli valmis.
Juuso ryypiskeli sitä itse ensin pari mukillista, pani sitten tupakaksi, veti saappaat jalkaansa, puki ylleen turkkitakkinsa ja pani karvalakin päähänsä ja avasi luukun auki, kohottautui siihen, portailla seisoen, katselemaan tuulta ja taivasta ja purjeita.
Kello oli silloin vähän vaille neljä.
Pimeää oli kuin ennenkin.
Tuuli puhalsi kuten ennenkin ja jaala teki matkaa oikeaan suuntaan.
— No — mitäs kuuluu perämiehelle?
— Mitäpäs tässä. Hyvinhän tässä on menty. Ruuskeri on saatu hyvälle puolelle. Hävisi jo tunti takaperin näkyvistä tuonne itään, Mohnin tulikin on vilkutellut silmäänsä tuolla etelälounaassa jo hyvän aikaa. — Tästä ei taitaisi olla Mohniin kuin parin tunnin seilaus.