— Tuulta lisännyt ja lainetta myös. Pöllyttää vettä yli melkein lakkaamatta. Tämä on jo melkein pillamus.
— Missä on Mohni?
— Mohni! Mitäs sinä nyt höpiset! Mohni jäi näkymättömiin jo ennen kuutta.
— No tuo on sitten Kokskerin tuli tuolla lounaassa?
— Eiköhän tuo se liene.
— Taitaisi olla parasta ottaa isopurje kokonaan pois?
— Tee kuinka haluat. Omasipahan ovat purjeet. Seilaa ne säpäleiksi, tai korjaa pois ajoissa. Mitenkä itse tahdot. Jos tämä olisi minun alukseni, niin sitten minä tietäisin, mitä tekisin isollepurjeelle, mutta nyt minä en tiedä mitään.
— Antaa olla, niinkuin nyt on vielä vähän aikaa. Kohtahan tästä rupeaa päivä valkenemaan — sittenpähän nähdään mitä tehdään. Tuolla itäisen saarteen päällä taitaa jo tuntua vähän päivänharmaata. Kun päivä on noussut, niin sittenhän se nähdään, mitä se tekee: Lisääkö tuulta vai vähentää. Jos tuuli jää entiselleen, niin purjeet saavat myös jäädä niin, niinkuin nyt ovat. Näkyvät nuo kestävän ja liika vauhti ei tee meille pahaa.
— Niinkuin jo sanoin: Tee mitenkä itse haluat.
Juuson pää painui jälleen alas kajuuttaan ja siellä hän rupesi tekemään tulta ja keittämään aamiaista. Se olisi oikeastaan ollut Mikon tehtävä, mutta kun tällä oli ollut tavallista pitempi ja vaikeampi vahti, ei hän tahtonut hänen untaan keskeyttää. Hän itse oli nukkunut jo kahden vahdin aikana ja käsitti velvollisuudekseen toimia kokkina.