Hän keitti perunoita. Isohko pata oli niitä täynnä. Perunoitten päälle hän levitti kerroksen silakoita sillä hetkellä, jolloinka kiehuminen oli parhaimmillaan ja perunat jo puoli kypsiä. Siinä perunain päällä kiehuivat silakat kypsiksi ja niiden suolavesi levisi perunain keittoveteen ja antoi niille hyvän sivumaun. Vielä paistoi hän pannullisen sianläskiä. Senkin valmistuttua asetti hän tulelle teekattilan.
Teen tulelle saatuaan kävi Juuso syömään. Söi vahvasti perunoita, joita kastoi sulaan sianrasvaan ja silakoita, joita uitettiin myös rasvassa — ah, kuinka hyvältä ne maistuivat! — käristynyttä läskiä ja leipää. Teetä joi hän päälle ja puki sitten ylleen lyhyen turkkinsa ja öljyvaatteet, jalkoihinsa hyvät merisaappaat ja päähänsä vahvalla villavuorilla varustetun lämpöisen öljyhatun, sydvestin.
Ennen kannelle menoaan hän herätti Mikon, "Nous' syömään Mikko!", pani tupakkaa piippuun, sytytti sen ja otti käsiinsä villakintaat ja rukkaset ja nousi kannelle vapauttamaan Jeren aamuvahdistaan.
Kello oli silloin kahdeksan.
Päivä oli jo valjennut.
Harmaat myrskypilvet ajoivat taivaalla samaan suuntaan kuin jaalakin merellä.
Meri itse myllersi mustanharmaana ja vihertävänä, valtavine valkeine aaltovyöryineen, joista tuuli tuiskuna lennätti vaahtoa ilmaan.
Tuuli oli kääntynyt pitkin aamua ja puhalsi nyt itäkoillisesta. Sillä näytti olevan halu kääntyä yhä vain vastapäivää.
Entistä suuntaa pitäen pyrki isopuomi heittämään omin valloin yli oikealta vasemmalle. Kun suuntaa ei voinut enää muuttaa lounaisemmaksi, oli isopurje otettava kokonaan pois tai laskettava yli perän vasemmalle.
Juuso päätti laskea puomin menemään yli ja kutsui kannelle sitä varten avukseen Jeren. Jere nousi kesken syöntinsä kannelle.