— Täytyy laskea menemään isopurje toiselle puolelle.
— Lasketaan vain.
Jere höllitti piikkivallia. Kalvelin nokka laskeutui alaspäin ja purje painui isolle pussille.
Juuso itse veti nopein liikkein sisään jalusnuoraa ja isopuomi läheni lähenemistään, aina keskijaalan kohdalle, josta se lykättiin yli käsivoimilla ja samalla retkahti isolla läiskäyksellä isopurje kalveleinen yli, jalusnuoran lokki lensi kytkinraudassaan perällä paukahtaen toiselle puolelle ja samalla päästeli Juuso oikealla kädellään jalusnuoraa menemään. Jere veti jälleen piikkivallilla kahvelin nokan ylös, purje kiristyi sileäksi pinnaksi ja kaikki oli taas kunnossa, ja Jere laskeutui alas syömään ja juomaan teetä ja sen perästä, vähän aikaa juteltuaan ja tupakoituaan kävivät he molemmat, sekä Jere että Mikko maata.
Päivälliseksi syötiin hernerokkaa, jossa oli isoja sianlihakimpaleita ja joka pantiin kiehumaan heti aamiaisen jälkeen.
Päivällinen syötiin kello kaksi iltapäivällä ja silloin oli jo kulumassa Mikon iltapäivävahti. Sillä aikaa, kuin Mikko söi, piti perää Juuso.
Juuson juuri tullessa ylös ja silmäillessä ympärilleen, nousi tuulen päältä, itäkoillisesta, tavallista mustempi taivas.
Mikko ei ollut sitä huomannut, koska hänellä ei ollut juuri aikaa silmäillä perälle päin.
— Jokohan antaa lunta tuo pilvi. Minä pelkään vähän sitä.
Mikko kääntyi myös katselemaan taivasta tuulen päällä.