Iso jaala kovassa aallokossa ei paljoa välittänyt airosta, jolla
Juoseppi koetti ohjata.
Pojat olivat heränneet Juosepin kolistessa airoineen, ja nousseet kannelle.
Yö oli kulunut.
Päivä nousi kirvailevien aaltojen takaa.
Jaalan noustessa väliin tavallista korkeammalle aallolle nähtiin, että idässä alkaa kohota näkyviin maa — iso asuttu saari meren keskellä, Juosepin kotisaaren tavalla eristetty muusta maailmasta ja oikeastaan naapurisaari.
Hidastuttaakseen jaalansa ajettumista laski Juoseppi molemmat ankkurit mereen ja niiden jälkeen ankkuriketjut päätään myöden.
Se oli tarpeellista myös siksi, että alus asettuisi keula laineisiin ja tuuleen päin. Ankkurit eivät ylettäneet edes puoliväliin pohjaan, mutta ne vastustivat vedessäkin ketjuineen niin paljon vauhtia, että alus ei päässyt kääntymään syrjittäin laineisiin. Keulasta laskettiin alas nokka ja lyyveri ja käärittiin. Sitten nostettiin ylös pohjaan reivattu isopurje ja sen jalustin vedettiin kireälle. Näin menetellen alus tuskin yhtään ajettui myötätuuleen, sillä perällä oleva purje veti alusta joskus pitkän matkan ylös tuuleen. Miehille aluksessa alkoi joutilas aika. Keitettiin perunoita ja niiden päällä silakoita. Pannulla paistettiin sianlihaa. Rasvassa kastettiin keitetyitä silakoita, perunoita ja leipää ja hyvää oli ruoka. Sitten juotiin teetä ja käytiin maata.
Ulkona möyrysi myrsky ja suurina ropsauksina, rapinana, sihinänä ja kohinana pieksi meri alusta pitkin pituuttaan ja solisi laitojen alla lähellä makaavien miesten korvia. Yksi miehistä piti kajuutan luukulla vahtia, kaksi tuntia kerrallaan. Luukulla ei tarvinnut aina olla. Kerran pari puolessa tunnissa vain tähysteli, onko muita purjehtijoita näkyvissä — ettei yhteentörmäystä tulisi. Apua ei aijottu toistaiseksi pyytää. Alushan ei vuotanut, eikä rikki ollut mennyt muuta kuin peräsin.
Juosepilla olisi ollut nyt paljon aikaa miettiä, mutta hän oli väsynyt ja nukahti sikeään uneen heti, kun koijaansa ojentautui. Hän näki unta.
Hän oli auringonpaisteessa purjehtivinaan tuntemattomaan saareen ja laskevinaan ankkuriin sen ihanaan pyöreään satamaan, jota reunusti hohtava hiekkaranta. Hiekkarannan takaa nousi vihreä metsä ja vihreän metsän takaa korkeat vuoret.