Sitten ei kuulunut enää mitään.
Keulassa työskennelleet miehet eivät tienneet asiasta mitään. Avunhuutoa eivät he kuulleet, sillä meri kohahteli keulan edessä ja ketju helisi. Toinen kuitenkin keskeytti työnsä ja sanoi: "Minä kuulin, niinkuin joku olisi huutanut apua!" — Sitten kuuntelivat he hetken, mutta kun ei mitään enää kuulunut, jatkoivat työtään. Työnsä jälkeen he kävelivät perälle, vetivät ohimennen köysiportaat sisään, sammuttivat lyhdyn ja menivät kajuuttaan. Siellä Piki-Juoseppi, heidän "kapteeninsa", jo oli makuulla, kasvot seinään päin. Unisena hän mörähti: "Sammuttakaa tuli ja käykää maata", ja niin tapahtuikin.
Niin sammui viimeinen tuli satamassa. Kylä oli ollut jo kauan pimeä.
Myrsky kiiti yli pimeän ja kuohuvan meren ja kiidätti mukanaan meripöllyä kuin jäätynyttä sumua, jonka läpi ei näkynyt ainoakaan tuli tai tähti. Se riehui yli jääsohjuisen meren, niinkuin oli vuosituhansia tehnyt ennen ja tekee vuosituhansia tämän jälkeen.
* * * * *
Toinen kuuton miehistä heräsi päivän koitossa ennen muita ja nousi kannelle.
Tuuli oli miltei kokonaan lakannut.
Meripölly oli hävinnyt.
Ei ollut pilviäkään.
Taivas oli kirkas.