Piki-Juoseppi vedetään maalle.
Hän selittää maalle päästessään:
— Kun tässä nyt kerran on näin paljon väkeä, niin jos vedettäisiin tämä jaala miehissä maalle.
Sitä varten hän oli pannut köyden pään kiinni ankkurin haaraan. Kivikosta huolimatta vedettiin miesvoimalla ankkuri ja sen mukana ketju maalle.
Ketju, jonka toinen pää oli kiinni aluksen keulassa, alkoi kiristyä.
Alus oli heti rantaan tultua kääntynyt syrjittäin rantaa vasten. Väkeä tarttui ketjuun yhä enemmän ja enemmän ja saatiin keulaa hiukan laineiden auttamana kääntymään maalle päin, mutta nähtiin myös, että voimat eivät riitä aluksen maallevetoon. Ketju kierrettiin erään ison kiven ympärille. Ilman taljoja ei voi yrittääkään jaalaa maalle vetää, ja ennenkuin taljat ovat kylästä tuodut, on jaala jo kokonaan hajalla.
Piki-Juoseppi oli itsekin jo menettänyt kaiken toivonsa jaalan pelastumisesta.
Läpimärkänä ja viluisena hän seisoi ja katseli.
Väkijoukko — miehet, naiset ja lapset sekaisin ja kaikki yhtä innokkaina häärivät aivan rannassa, osaksi vedessäkin, ottamassa vastaan jaalan kappaleita, joita sieltä tuli ja tuli.
Kuului huutoja ja yli kaiken ne huudot, joilla aina joku kuulutti löytämänsä saaliin nimen.