Mantalla oli ennenkin ollut sellaisia vieraita. "Aina ne raahataan tänne meille!", sanoi hän hymyillen joka kerta kun senlaatuisia vieraita tuotiin ja niin nytkin.
Mantalla oli kamarinsa seinillä ja piironkinsa päällä kullatuissa pahvisissa soikeissa kehyksissä useita — voi kuinka monta! — norjalaisten tai muiden ulkomaalaisten pulskien meripoikien — perämiesten ja kapteenien — valokuvia.
Niistä ei kestään ollut pitempää iloa.
Yön tai kaksi viipyivät ja menivät.
Eikä niiden puhetta edes ymmärtänyt.
Toista oli Piki-Juosepin!
Hän tosin ei ollut kapteeni — ei edes perämies, mutta — oman laivansa päämies kuitenkin, joka komensi laivansa miehistöä — ja mikä oikeastaan pohjimmaltaan on kapteeni?
Mies.
Mies, joka komentaa laivaa, suurempaa tai pienempää — erotus vain laivan koossa.
Niin se on.