Sana kapteeni soi kuin linnun liverrys.
Tarkoitus oli, että Juoseppi lähtisi miehineen saarelta ensiksi lähtevällä aluksella, mutta myrskyjä piisasi koko siksi viikoksi.
Maissaoloajaksi hommasi Manta Piki-Juosepille ja hänen apulaisilleen, "matruuseille", niinkuin Manta sanoi, työtä.
Juoseppi sai auttaa puodissa, ja hyvin hän siinä suoriutuikin. Kauppa kävi kuin heinänniitto. Varsinkin saaren tytöillä oli entistä enemmän asiaa puotiin — tahtoivat nähdä hauskaa ja komeaa laivarikkoista.
Manta supautti kerran puodissa ohi kulkiessaan Juosepille, joka oli juuri naurattanut paria lystikästä neitosta ja myynyt heille silkkinauhaa ja nappeja:
— Älä viitsi vehtailla mokomien letukoiden kanssa!, ja nyrpisti varoittavasti nenäänsä.
Pojat pantiin talon omien poikien kanssa kuokkimaan talon perunamaata, vanha Hermanni mukanaan ja komennon pitäjänä.
Kaikki meni hyvin.
Uusi vauhti oli tullut talon kaikkiin töihin.
Kun myrsky — joka oli lopulta tuonut mukanaan rankkasateen — meni ohi, sai Piki-Juoseppi toimekseen mennä poikien kanssa kuivaamaan purjeita kauppias-vainajan kuuttoon, jonka mastojen nupit olivat kullatut ja ruoriratti mahonkia ja jonka nimi oli "ONNETAR".