Loppuillan kuluttikin Juoseppi laivarikkorannalla — etsimässä olematonta, niinkuin hän tunnossaan tiesi.
Masentuneen näköisenä palasi hän kauppiaalle ja huokasi:
— Jaa-a! Ei se uni nyt maista ainakaan ensi yönä!
Toisin kuitenkin kävi.
Kylpeneenä, ryypiskelleenä ja hyvin syöneenä hän nukkui hyllyvällä höyhenvuoteellaan, johon hän vajosi kuin pilveen, odottamattoman hyvin.
Seuraavana aamuna Manta itse toi kamarin pöydälle kahvivehkeet hänen vielä loikoessa vuoteessaan.
Kahvipöydälle ilmaantui myös siro konjakkipullo ja sikarilaatikko ja tulineuvot.
— No, tulepas kahville kapteeni!
Myöhemmin Manta käytti kapteenin asemesta sanoja: koira, lurjus, sika, porsas, vihollinen, ynnä muuta ja kapteeniakin joskus, kun kaikki muut haukkumasanat tuntuivat liian laimeilta.
Mutta nyt!