— Ei mitään!
— Niin.
— Miksi?
— Siksi että ei tule. Ei sitä niin vain yhteen mennä — kenen kanssa hyvänsä, ja minä tahdon olla vielä nuori.
— Minulla ei ole muita. Ja kun ajattelen, mitä kaikkea meidän välillämme — on — tapahtunut — emme voi olla yhteenkään menemättä.
— Tapahtunut?! Herra Jumala! — Mitä sinä tarkoitat…?!
— Silloin laskiaisiltana — kirkon-sakastin portailla — ja monta kertaa — sinä talvena — ja seuraavana keväänä ja kesänä — sylissä istumisia — suutelemisia — ja hiukan puheitakin. —
— Voi, voi, — kuinka sinä olet lapsellinen, vaikka olet vanhempi minua!
— Lapsellinen?!
— Niin kun luulet, että kaikista sylissäoloista ja suutelemisista mennään naimisiin. Eihän sitä sitten muuta ennättäisikään!