Isä: Se voi ruveta sieltä tuulemaan kauemminkin — eikä se lakkaa, ennenkuin sataa.
Sameli: Niinhän sitä sanotaan.
Isä: Ja eilen meni sumu itään. Se ei jää koskaan sinne, vaan tulee sateena takaisin. (Isä koputteli ilmapuntariaan, joka oli ikkunalla.) Ilmapuntarikin laskee. Etkös ole aikonut Saksaan mennä?
Sameli: Kyllähän sinne pitäisi mennä.
Isä: Taitaa olla jo kuorma tiedossa tännepäin.
Sameli: Ainahan niistä selviää. Vanhat seprat. —
Isä: Taitaa olla jo ikää sillä "Anna-Marjallakin".
Sameli: Kyllähän sillä taitaa olla.
Niin kului ilta.
Iltainen syötiin keittiössä neljän kesken: Anna-Marjan äiti ja isä, Anna-Marja itse ja Sameli.