— Tämä Simen Anttuko?
— Niin.
— Sehän on liian ryyppyihin menevä, epävarma.
— Hyvä merimies! Olen minä purjehtinut hänen kanssaan ennen.
Kun Anttu asui ihan naapurissa, antoi Sameli kutsua hänet puheilleen. Hetken perästä hän istui kolmantena pienessä matalassa kamarissa, joka oli kuin isonpuoleinen kajuutta. Anttu oli hienossa humalassa — tapansa mukaan.
Sameli sanoi:
— Mitäs sanot Anttu siihen, jos läksisit perämieheksi "Anna-Marjaan"?
— "Anna-Marjaan".
— Niin.
— Perämieheksi?