Muut pojat ovat ulkona kylän poikain kanssa juoksemassa. Penna vain on kotona. Hänellä on yskää ja äiti ei laske ulos.
Äiti panee leipiä uuniin paistumaan ja palvelustyttö näyttää hänelle tulta päreellä. Vaikkei vielä olekaan hämärä, on päivä pilvinen ja ilta lähenee ja leivinuuni on jo pimeä.
Puotikello soi.
Sameli lähtee puotiin.
Palkattua puotiapulaista ei nimittäin heillä ole. Milloin Sameli on pois kotoa, hoitaa kauppaa Anna-Marja. Toisinaan käy myymässä Johanneskin. Kun ostajia ei ole, on puodin ovi lukossa ja puotiin pyrkijän on soitettava kelloa, nykäistävä eräästä nuorasta, joka panee kellon tuvassa soimaan.
Puotiin oli tullut Eljaksen Ieva, hieroja ja kuppari, jolla oikeastaan ei ollutkaan mitään ostettavaa, vaan kerrottavaa — tuotavana tärkeitä tietoja silkkilaivan uppoamisesta.
Ieva haastaa hätäisesti ja supatellen ja vähän väliä hokien: "Niin — enkös minä arvannut!" — tai: "Ilmankos minä näin sellaista unta sinä yönä, jolloin silkkilaiva upposi!"
— Olin eilen illalla hieromassa loistonpäällikköä Pohjoisrivillä, supattelee Ieva, ja kuppaamassa harteisiin. Sitä on ruvennut vaivaamaan hengenahdistus ja jäseniä on ruvennut särkemään. Sitä täytyy käydä kerran viikossa hieromassa, joka perjantai-ilta. Viinaa sillä on aina joka kerta mukanaan saunassa. Sanoo, että "jos ei viina ja sauna auta, niin tulee kuolema". Taisi olla jo vähän humalissaan, koska rupesi haastamaan, mitenkä Piki-Juoseppi juotti Jyrin Tuomaan ja hänet humalaan ja sitten sammutti tulen, ja kun ei ollut sumukellon soittajaa, eikä tuli palanut, niin siitä syystähän se "Silkkilaiva" ajoi Rivinsäärelle. Tätä minä vain tulin sinulle sanomaan. Että kaikkea sitä pitää kuullakin vielä vanhoilla päivillään! Mutta älä sinä Sameli sano kenellekään keltä sinä kuulit tämän! Olkoon niinkuin minä en tietäisi mitään. Ja jos minut käräjiin viet, niin et sinä minusta mitään hyödy. "Minä en tiedä siitä asiasta mitään", sanon minä tuomarille ja vannon myös. Sellaisista hullunpäistä, kuin Piki-Juoseppi, ei tiedä mitä ne tekevät kun pääsevät linnasta. Ja saathan sinä todistajaksi sen Jyrin Tuomaan ja loistonpäällikön. Mielellään päällikkö sanoi tulevansakin, kun ei muka Piki-Juoseppi hänelle enää maksa sovintorahoja, vai äänettömyyspalkkaa, vai mitä se lie. Niin se sanoi päällikkö, kun sitä illalla hieroin, että kolme miestä heitä ainakin tulee todistamaan ja mielellään tuleekin. — On tämäkin aikaa — että voi voi!
Ieva puhui paljon ja perinpohjin selväksi kaikki mitä oli sanonut se, ja mitä se, näiden pitkien vuosien kuluessa.
Ievan haastaessa oli ennättänyt ilta hämärtyä, oli jo miltei pimeä. Sameli seisoi jälleen yksin puodissaan, miettien mitä tekisi.