Hän muisti, että Piki-Juoseppi oli päivemmällä yrittänyt lähteä purjehtimaan, mutta meripöllyn vuoksi palannut takaisin satamaan.
Sameli käveli kotoaan rantakujaa pitkin. Hän meni katsomaan, onko Piki-Juoseppi aluksessaan.
Sameli tuli luotsisillalle, jolta oli hyvä näköala satamaan.
Rannassa ja luotsisillalla oli muitakin miehiä. Yleisenä puheenaiheena oli kysymys: Mihin Piki-Juoseppi mahtanee yritellä?
Piki-Juosepin alus oli ankkurissa sataman suulla. Sieltä kuului ketjun helinää ja puhetta. Pari miestä heitti ketjua lisää ankkurin jälkeen. Piki-Juoseppi jäi yöksi satamaan ja jäätävä olikin, vaikka meripöllyä ei olisi ollutkaan. Eihän kukaan lähde merelle syysyönä! Kiittää onneaan, että on satamassa!
Sameli jutteli hetkisen miesten kanssa ja palasi sitten kotiinsa.
Koko illan hän oli kuitenkin levoton.
Hänen piti välttämättä päästä Piki-Juosepin puheille!
Hän jo aikoi jättää asian huomiseen — ja jos hän sen huomiseen olisi jättänyt, olisi se jäänyt kokonaankin.
Sitä pelkäsi hän itsekin.