Sameli ihmetteli, että hän ei ollut koko illassa muistanut asiaansa. Nyt hän oli hiukan humaltunut ja leppynyt ja ajatteli jo lähteä Esun kanssa pois ja nousi sitä varten, kun Juoseppi sanoi ivallisesti hymyillen:
— Sinulla, Sameli, oli luultavasti asiaakin. Jää sinä vielä juttelemaan. Antaa Esun mennä yksin.
Samelin mieli kuohahti tuosta ilkeästä naamasta ja ivallisesta äänestä, ja hän päätti puhua suunsa puhtaaksi ennenkuin lähtee.
— Saahan näistä meidän pojista toinen mennä viemään Esua sinun jollallasi, sanoi Juoseppi Samelille. Tuohan se sen takaisin, että pääset omalla jollallasi maihin.
Molemmat laivamiehet läksivät auttamaan Esua alas jollaan, ja työtä olikin saada humalainen ja uninen vanhus heiluvasta laivasta köysiportaita pitkin alas vielä pahemmin kiikkuvaan ja hyppivään jollaan.
Sameli jäi hetkeksi Juosepin kanssa kahden kajuuttaan ja sanoi:
— Asia olisi sitä laatua, että se olisi kahden kesken puhuttava. Sinun miehesi voivat tulla takaisin heti, ainakin toinen.
— No se käy kyllä laatuun. Minä käsken miehet panemaan toista ankkuria eteen. Siinä on niillä työtä pitkäksi aikaa.
Esua saattaneen miehen soutu kuului auki jääneestä kajuutan luukusta. Mies tuntui palaavan. Pian hän nousi kannelle. Juoseppi nousi myös kannelle ja kuului antaneen seuraavia määräyksiä: "Pane sinä sen jollan pesti kiinni vanttiin ja anna jollan jäädä kupeelle. Kauppias lähtee kohta maihin. Ja nyt menkää keulaan molemmat ja pankaa toinenkin ankkuri eteen. Tuulta lisää, eikä tiedä mitä yö tuo tullessaan. Syksyinen yö ajaa yhdeksällä hevosella."
Miehet kävivät työhön ja pian alkoi ankkurikela kilkattaa.