Jolla oli pian meressä.
Pantuaan vähän vaatetta lisää päälleen, sousivat miehet maihin, luotsisiltaan.
— Ennenkuin mennään rantaan katselemaan, niin mennään ensin ottamaan selvää onko Sameli tullut yöllä kotiinsa vai ei, sanoi Piki-Juoseppi.
Hän toivomalla toivoi sisimmässään, että Sameli olisi pelastunut, että hän olisi jaksanut uida maalle. Hän katui eilistä tekoaan.
Piki-Juoseppi ei rohjennut eikä voinut mennä Samelin kotiin, vaan meni miehineen Esun luo, joka olikin jo valveilla ja keitti aamukahviaan.
— Onkohan Sameli päässyt yöllä kotiinsa? kysyi Piki-Juoseppi Esulta.
— Minä en tiedä. Miksi sinä sitä epäilet?
— Kun oli yöllä niin kova laine ja mies oli humalassa ja kun nyt näyttää, niinkuin jokin jolla olisi ajautunut maalle sataman rantaan. Lähdettiin heti tänne, kun nähtiin se jolla. Jos sinä kävisit siellä Samelin kotona.
— Minä käyn paikalla, sanoi Esu. — Odottakaa te täällä sen aikaa.
Esu meni, minkä vanhoilta jaloiltaan pääsi. Vähän ajan perästä hän palasi mukanaan Anna-Marja, joka sanoi itku kurkussa ja käsiään väännellen: