"Anna-Marja" oli onnellinen alus. Se ei ollut tehnyt ainoatakaan laivarikkoa, eikä menettänyt ainoatakaan miestä, eikä ollut kulkenut ainoatakaan pitempää matkaa tyhjänä; se oli ennättänyt useamman matkan Valtiasmeren ja Pohjanmerenkin takaisiin maihin, kuin ainoakaan vertaisistaan. Se oli lisännyt Samelin isävainajan ja sitä tietä Samelin rikkautta enemmän kuin "Aina", "Lintu" ja "Rakkaus" yhteensä. Varsinkin "Lintu" niistä oli kovanonnen haaksi: jo ensi retkellään se menetti kansikuormansa ja purjeensa, toisella ajautui maihin Ristnaotsaan Virossa, kolmannella, palatessaan kivihiililastissa Englannista, rupesi kovassa aallokossa Pohjanmerellä vuotamaan päältä ja oli upota, ja kun se neljännellä retkellään joutui tekemään matkan tyhjänä, pohjakivikuormassa, oli se purjehtia kumoon ja myytiin sitten virolaisille polkuhinnasta.
Toista oli "Anna-Marja!"
Ostajia sillä olisi ollut kaikkialla, missä se vain näyttäytyi, mutta oli Samelin isävainaja sanonut jokaiselle kosijalle: "Ennenhän minä myyn itseni sikopaimeneksi, kuin luovun 'Anna-Marjasta'. Ei sitä rahaa ole vielä maailmaan lyötykään, eikä lyödä, jolla minä möisin 'Anna-Marjan'!"
Niihin sanoihin sisältyi vihjaus Samelin äitivainajaan, ja kukapa sen tietää, vaikka sanoja olisi tarkoittanut, että laiva on hänelle yhtä rakas kuin vaimo, jonka nimi myös oli Anna-Marja.
Saaren pappi oli eräillä joulukesteillä Samelin kotona ennen hyvinä aikoina, jolloin perhe oli vielä koossa ja kaikki elossa ja talossa oli paljon muitakin vieraita, sanonut juhla-aterian aikana: "Ei tämä hyvä isäntämme pidä emännästäänkään niin hyvää huolta kuin tuosta kauniista kauniin emäntänsä kaimasta, joka kelluu tuolla ulkona satamassa talvilepoon asettuneena!"
Vanha pastori, se oli vain jäänyt Samelille mieleen, oli istunut lasi koholla isä-vainajan vieressä pöydän yläpäässä ja puhunut muutakin, joka ei ollut jäänyt mieleen. Mitä lienevätkin olleet täysikäisten asioita!!
Siellä on nyt juhlijoista suurin osa, missä kaikki muutkin entisten aikojen ihmiset!
Hän itse on nyt täysikäinen ja hallitsee omaisuuttaan täysikäisten tavalla ja ymmärtää täysikäisten asioita.
Numerot ja merkinnät kirjassa kuunari "Ainan" ajoilta ovat nyt hänelle yhtä selviä kuin "Anna-Marjan" kuluneen kesän purjehdukset, jotka hän on tähän samaan kirjaan merkinnyt, mihin nuo isä-vainajansa sanelematkin.
Syksy on jo pitkällä.