Vantit, jotka siihen aikaan olivat tervattua liinaköyttä, paloivat samaan aikaan kuin muutkin köydet, ja kun kansi ja kansipiitat alkoivat muuttua kekäleiksi ja karreksi, ei mastoille jäänyt mitään tukea. Ensin retkahti keulamasto alihangan puolelle raakoineen. Ei kaatunut kuitenkaan heti, mutta kallisti kuuttoa niin paljon, että vesi pääsi syöksymään laitoihin palaneista aukoista koskina sisään. Koko alus alkoi horjua. Savu muuttui höyrynsekaiseksi. Liekit hävisivät. Koko alus ja koko se paikka jäi valtavan höyrypilven sisään, ja kun se alkoi hälvetä ja seurata savupilviä ylös taivaalle, ei merenpinnalla enää nähty muuta kuin muutamia savuavia ja höyryäviä kekäleitä.

Savupilvet nousivat yhä korkeammalle ja korkeammalle ja alkoivat lopulta hiljakseen painua itää kohti. Ylhäällä näytti siis puhaltavan länsituuli.

Jolla oli jo aikoja sitten soutanut takaisin jaalalle. Kaikki kolme nuorta miestä seisoivat vaieten ja katselivat laivanpaloa ja sen häviämistä.

Kun kaikki oli ohi, sanoi vanhin, tupaten valkeaan savipiippuunsa tupakkaa:

— Ukko sai komean hautajaiskokon!

Niin se olikin!

Ei sitä kuka hyvänsä sen näköistä uhrisavua kuoltuaan saakaan!