— Hyvä tulee, hyvä tulee, sanoi vanhin päästäessään alihangan prassia ja huomatessaan isäpuolivainajansa vetävän ylihangan prassia. — Eipä olekaan tähän asti meitä nähty näin yhteisessä työssä, samoissa prasseissa!

Alihangan prassi kiinnitettiin jälleen naakeliinsa ja laiva oli valmis poltettavaksi.

Molemmat miehet laskeutuivat vielä kerran alas ruomaan, sytyttivät toinen keulassa ja toinen perällä tuohet palamaan ja sitten kiireen kaupalla kannelle ja jollaan ja omaan jaalaan.

Kansiluukut oli jätetty auki.

Pian niistä alkoi nousta savua.

Ensin hienoja vaaleita kiemuroita, jotka kujeillen pyörivät ylös kiiriessään.

Sitten tuprahteli suurempia ja suurempia, ja mustempia ja mustempia savupilviä, lopulta hulmahti savun mukana liekki, toinen ja kolmas — yhä korkeampia ja korkeampia.

Yks kaks remahtivat tuleen kaikki purjeet. Koko laiva oli savun ja tulen sisässä.

Kuului liekkien huminaa, ritinää ja räiskettä. Lokkeja putoili paukkuen kannelle, kun nuorat paloivat, samoin kasarenkaita palavista purjeista. Roikinalla putosivat kahvelit alas. Liekit nousivat yhä korkeammalle.

Jo syöksyi liekki sieltä ja täältä läpi rungon. Isoja aukkoja ilmaantui aivan vesirajaan.