— Sehän olisi suuri vahinko! Vielähän tuolla purjehtisi monta kesää, kun sitä korjailisi, sanoi toinen.
— Tämän jälkeenkö?! Ei ikinä!!, sanoi vanhin.
— No vaikka myisi sitten sen. Saisihan siitä rahaa.
— Tämä kuutto on meille ollut olematon jo vuosikymmenen, enemmänkin. Se saa sitä olla edelleenkin. Me ei tulla siitä sen rikkaammiksi eikä köyhemmiksi, vaikka annetaan sen pohjaan mennäkin.
— Antaa sitten mennä minunkin puolestani. Mitä tuumannee vain kolmas mies.
Soudettiin takaisin jaalalle, jossa jatkettiin neuvottelua, jonka tulos oli, että kuutto kauheine isäntineen on hävitettävä — polttamalla.
Jaalassa oli miehillä tuohia, joita mantereelta toivat kotiin kattotarpeiksi, sillä heidän saarellaan ei kasvanut tarpeeksi koivuja. Näitä tuohia otettiin jollaan ja tervapytty. Sitten soudettiin kuutolle takaisin.
Tervanhajun turvissa voitiin nousta kuuton kannelle, sillä nyt ei riippujasta lähtevä löyhkä niin pahasti tuntunut.
Tuohet asetettiin alas ruomaan, perälle kajuutan seinää vasten ja keulaan tupattiin toinen osa tiukalle keulapiikkiin, ahtaalle keulapuun ja kannen väliin ja eräs lankku vinosti pystyyn tueksi, etteivät syttyessään ja palaessaankaan tuohet vieriäisi sieltä alas. Molemmissa paikoissa voideltiin tuohia tervalla että sitäkin iloisemmin syttyisivät.
Sitten noustiin kannelle, jossa myös ryhdyttiin loppuvalmistuksiin. Riippuja oli vokkaraa'an nokasta lähtevässä prassissa, ja raa'an nokka, koska viimeksi oli purjehdittu myötätuulta ja raa'at olivat poikki laivan prassattuina, oli partaan ulkopuolella ja olisi riippuja pudonnut mereen, kun nuorat palaessaan taittuu. Irroitettiin siis vokan alihangan prassi ja annettiin sen juosta vapaaksi, jolloinka raaka kääntyi purjeineen, sillä Piki-Juoseppi itse viimeistä kertaa ruumiinsa painolla veti ylihangan prassista ja laskeutui samalla alas ja raaka kääntyessään toi hänet partaan sisäpuolelle, miltei ison luukun karvelin viereen. Niin alas laskeutui Piki-Juoseppi, että hänen jalkansa koskettivat jo kantta. Siihen se jäikin, hiukan etukumaraan asentoon, kädet kankeina riippuen, pää kumarassa, kuin katsellen alas ruomaan.