Vasta kuoltuaan sai se nimen "Silkkilaiva".
Niinhän muuttuvat kaikkien tuhoutuneiden laivojen nimet. — "Turskalaiva", "Talilaiva", "Vaskilaiva", "Nahkalaiva" ja monet muut ovat veistämöiltä lähteneet toisen nimisinä.
Saarelaiset eivät uskalla käyttää näitä laivavainajien oikeita nimiä, sillä muuten ne kummittelisivat ja olisivat elävien laivojen ja saarelaisten alinomaisena kauhuna ja tuottaisivat paljo onnettomuutta.
Kummittelevathan niistä monet nytkin, mitä sitte jos niitä kutsuttaisiin omilla nimillään!
Yhdenkö kerran sitä on kuultu, kuinka niiden miehet pimeinä ja sumuisina myrskyävinä syysöinä nousevat maihin ja tekevät jos mitä!
"Silkkilaiva" on niistä pahin.
Monta kertaa on sen perämies käynyt Pohjoisrivillä, mennyt sumukellotapuliin, ajanut soittajan tiehensä ja johtanut väärällä soitolla laivoja harhaan ja tuhoon, toisen toisensa perästä.
Saari päättyy nimittäin pohjoisessa pitkään, matalaan ja vaaralliseen särkkään eli sääreen, jonka nimi on Pohjoisrivi, ja että laivat osaisivat sitä karttaa, on siihen rannalle rakennettu loisto ja sumukellotapuli. Molemmat tornit ovat erikseen. Ne ovat kivestä ja kalkitut valkeiksi ja niissä on molemmissa punainen rautakatto.
Kun on sumu tai lumipyry, jolloin ei loiston tuli tai maa itse näy, soittaa yksi loiston vartijoista, se, jolla sillä kertaa on vartiovuoro, sumukelloa.
Kun merellä soi muitakin sumukelloja, on Pohjoisrivin kellon soitava määrättyjen sääntöjen mukaan, kahdeksan lyöntiä minuutissa, että se tunnettaisiin ja että merenkulkijat tietäisivät, mitä paikkaa lähestyvät.