Mutta "Silkkilaivan" perämies viis välittää säännöistä — tahallaan se soittaa väärin tai ei soita ensinkään.
Jumala varjelkoon niitä laivoja, jotka silloin joutuvat Pohjoisrivin sumukellon piiriin!
Ne ottaa tuho omikseen armotta, säälimättä, eikä ole ketään tuhon näkijää eikä avun hankkijaa, sillä sitä loiston vartijaa ei ole vielä syntynytkään, eikä synny, joka pysyisi vahtipaikallaan sumukellon palan nuorassa, kun yön pimeydestä sumuiselta ja möyryävältä mereltä alkaa kuulua airon kolketta ja "Silkkilaivan" perämies sieltä maihin soutaa ja kysyy soittajalta: "Miksi sinä sumukelloa soitat?"
Ei semmoisena yönä kukaan pysy vahtipaikallaan!
Ei sitä kyennyt tekemään yksin Samelin Pennakaan!
Mitenkäs kävikään hänelle kerran. Senhän muistavat vielä kaikki minua vanhemmat.
* * * * *
Oli pimeä syysyö.
Kello lähenteli kahtatoista.
Penna oli Pohjoisrivillä loistonvartijana ja hänellä oli vartiovuoro.