Päällepäätteeksi hän omakätisesti avasi piikvallin lokin auki, käänsi vallin oikeinpäin ja pani lokin jälleen kiinni kahveliin. Joku miehistä ennätti kiivetä ylös mastoon ja ottaa kiinni lippuliinan irtonaisen pään ja tuoda sen alas omaan kiinnityspaikkaansa.
Sameli itse seisoi kädet taskussa koko ajan laivan perällä ja katseli merelle. Hän miltei itki.
Koko ajan kulki ukko-vainaja ympäri laivaa etsien vikoja, ja niitä hän löysi toisen toisensa perästä: missä oli purje huolimattomasti kääritty, missä raaka vinossa, missä köysi liian tiukalla, missä liian höllällä tai väärässä paikassa.
Ukon puoliääniset ivalliset huomautukset ja naurun hörähdykset kuuluivat siellä ja täällä. Muun muassa hän sanoi, katsoessaan isostaluukusta ruumaan, kun se hänen mielestään oli likainen: "Niin on laiva sisältäkin likainen kuin olisivat maamiehet sillä purjehtineet koko kesän sontaa pelloilleen!"
Sitten hän pani miehet työhön ja laivaa pestiin koko sen päivän sisältä ja ulkoa.
Kyllä Sameli tiesi, mitkä vaatimukset laivan puhtauteen nähden hänen isällään oli.
Hän muisti senkin kerran, kun oltiin Loviisasta kotiin lähdössä ja laivaan tuli eräs kotisaarelainen, joka oli monta vuotta purjehtinut ulkovesillä ja oli nyt paluussa kotiinsa ja pyysi mukaan. Isä-vainaja alkoi puhua muista asioista pyrkijän kanssa ja tarjosi tupakkaa, kyseli ulkomaan kuulumisia ja muuta ja kun sitte pyrkijä sylkäisi laivan kannelle, sanoi isävainaja: "Niin — olisihan tässä meidänkin veneessä päässyt, olisihan tässä tilaa ollut ja ainahan merimiehestä apua on, mutta me ei itsekään vielä tiedetä, mihin mennään. Luultavasti ei tule matkaa kotiin vielä. Varmimmin sinä luotsien mukana pääset." — Mies meni, ja heti sen jälkeen nosti isä-ukko merestä viisi ämpärillistä vettä siihen syljen kohdalle, ja koko ajan sai hän, Sameli, joka siihen aikaan oli vielä pieni pojan nallikka, harjalla sysätä sitä kohtaa, jossa sylki oli ollut.
Niin!
Sellainen oli isä!
Samelilta jäi hänen kiitoksensa ja tunnustuksensa saamatta niiksi päiviksi.