Niin, yksin ei ensinkään.
Ukko tekee nimittäin usein ilkeitä kepposia ohikulkevalle yksinäiselle ihmiselle — toisinaan toisen kanssa kulkevallekin, niinkuin esimerkiksi Piki-Juosepille ja Samelille mainittuina jouluviikkoina heidän palatessaan naapurikylästä, jossa olivat käyneet tekemässä sen Piki-Juosepin jaalan oston.
Vanha joulu oli ohi, tapaninpäivineen ja muineen.
Oli joulujen väliin sattunut sunnuntai.
Jo aamulla oli Piki-Juoseppi tullut puhumaan siitä Samelin lupaamasta jaalarahasta, josta oli puhuttu silloin tanssi-iltana syksyllä.
Piki-Juoseppi toivoi, ettei Samelin silloinen puhe olisi ollut leikkiä ja että Sameli nyt antaisi lupaamansa rahat.
— Ei se leikkiä ollutkaan, kunhan sinä puolestasi vain täytät ehdot, jotka rahain saantiin sisältyivät.
Sameli antoi rahat Juosepille, ilman velkakirjaa, sillä he luottivat toisiinsa.
— Se on selvä se! Siitä on miehen sana takuussa!
— Mutta minulla olisi vielä eräitä lisäehtoja…