— Jaa — haastetaan vain! Haastetaan vain minun puolestani "Marketasta"!
— Se on nimittäin sillä tavalla sen jutun kanssa, että jos minä nyt sen kaksi ja puoli lupaisinkin, niin en minä ainakaan tällä kertaa voisi maksaa kuin tuhat. Mitäs siitä tuumaat?
— Jaa että mitä tuumaan! Minä tuumaan mistä hyvänsä aina niin päin, miten hyvä tulee! Pannaan velkakirjalle se loppu ja vähän prosentteja tykö.
— Paljoko sitä pitäisi?…
— No! Minkä nyt jaksat seilata! He he! Pannaan osan päälle! Mitäs sanot kolmannesta osasta?
— Se olisi vähän liian raskas vero, kun tässä on tullut luvatuksi jo yhtä ja toista muutakin…
Markku näki kuin lasissa nuo Juosepin "muut lupaukset". "Arvasinhan minä sen heti, kun näin Samelin samassa asiassa, että isänsä poika on Sameli: pistää nokkansa joka reikään." — Ääneen sanoi Markku:
— Niin sitä on täytynyt jokaisen alkaa. Maksa vain ja tee työtä että silmät tulta lyövät ja älä anna perään, niin kyllä lopulta markat heltiävät! Jos kovalla rahalla maksat koko summan, niin olkoon riitaraha puoleksi, mutta velkakauppaan en minä rupea mielelläni ensinkään kenenkään muun kanssa, mutta sinulle, Piki-Juoseppi, minä annan kahdella ja puolella, jos maksat tuhat nyt heti käteen rahassa ja teet velkakirjan lopusta ja maksat kolmannen osan purjehdustulostasi minulle niin kauan kuin velka on maksamatta. Tuoss' on käsi! Päätä kauppa kuin mies ja älä itke perästä! Sameli eroittaa! No — mitä mietit! Lyö kauppa kiinni!!
Juoseppi katsahti Sameliin.
Sameli sanoi: