Markku palasi.
— Ne akat ovat aina niin hitaita sen kahvin kanssa — vai tarkkuuttako se lienee — he he — pitää niin monet konstit tehdä, ennenkuin sen tuo pöytään. Toista se on kun miehet kajuutassa pyöräyttävät sajun. Yks kaks se höyryää miesten nokkien alla, ja kun siihen vielä tipauttaa suuruksen verran konjakkia tai viinaa, tai pirtua — niin — vot sulle kelpaa ryypätä! No sitä kahta ja puolta tuhattakos ne miehet surevat, kun ovat niin haikeita kuin haili verkon silmässä?! Älkää surko turhaa! Jättäkää pois mielestänne koko roska. Niin minäkin! Sanoin tuolla tuvassa meidän pojille, että "Keväällä pojat kirves käteen ja lyökää uutta kaarta 'Markettaan' sisään ja hakekaa uusi masto ja uusi keulapuomi metsästä — onhan näitä — niin seilataan vanhalla 'Marketalla' vielä toinen kolmaskymmenes vuosi niin että helisee!" He he — paljo helpompi on korjata ja paikkailla vanhaa kuin tehdä uusi!!
Emäntä toi kahvit pöytään.
— Niin isänsä näköinen on tämä Sameli!, sanoi vanha emäntä hymyillen. — Ja minkä vanhemmaksi tulee, sen enemmän tulee isävainajansa näköiseksi. Muistanhan minä sen vainaan. Ja vanhemmalla puolella ikäänsähän se naimaankin meni — sieltä toisesta kylästä ja perusti sen kauppapuodin ja rikastui rikastumistaan.
— Kuulehan, mamma, sanoi Markku, kun nämä vieraat ottaisivat ihan ilmaiseksi tuon meidän "Marketan". Tarjoavat kahta tuhatta.
— Minä antaisin kahdesta sadasta, että pääsisin jokasyksyisestä pelosta että upotat itsesi tuon vanhan lotkan kanssa! Ei unta saa silmiinsä koko ajalla, minkä jaala ei ole kotona. Viekööt minusta nähden vaikka ilmaiseksi!, päätti emäntä ja meni matkoihinsa.
— He he — nauroi Markku. Piikaväki se on aina piikaväki! Eivät ne ymmärrä muun kuin kahvin päälle! No juodaanpas sitte ennenkuin jäähtyy. Pankaa sokeria sekaan ja valakaa vähän rohtoa pullosta sekaan. Teillä on kylmä matka edessänne. Siellä pakastaa yhä ja tuuli vetää koilliseen ja vielä se on ennen iltaa pohjoisessa. Pakastaa ja selvittää taivasta ja tyyntyy. Rupeaa tekemään jäätä mereen…
— Ei se pysy vielä!, sanoivat Sameli ja Juoseppi.
— Niin, ei se pysyvää jäätä tee ennenkuin Matinpäiväksi — jos sittekään, että hyljemies pääsee pyytöön. Pankaa sekaan, pankaa sekaan. Palssamia ja, ei se muuten miltään maista! Piikaväen juomaahan se kahvi ja kerma on! Mies juo tahvia, pirtua ja palsamia ja muuta vähän vahvempaa, mitä milloinkin saa. Harvoinpa niitäkään joka miehen nenän alla on joka päivä, mutta näin jouluna passaa köyhänkin herrastella — he he!
— Jos sitte haastettaisiin vielä vähän siitä "Marketastakin", sanoi Juoseppi juonnin ajalla.