Viime laskiaisena ja kaikkina aikoina ennen viime syksyä, oli minulle yhdentekevää, kenen kanssa Anna-Marja tanssii, kenen kanssa hän juttelee, kenelle hymyilee ja kuka häntä kotiin saattaa — vaikka se olisi sitte itse Piki-Juoseppi!
Niin, niin!
Piki-Juoseppi saisi pysyä loitolla Anna-Marjasta.
Hän saisi ruvetakin kulkemaan toisen kylän tansseissa ja kisoissa!
Parasta olisi, että hän purjehtisi meren pohjaan heti ensi matkallaan jaalalla, jonka hänelle ostin.
Sitävarten sen hänelle ostinkin!
Tänä iltana, se olkoon sanottu, minä kiellän Anna-Marjaa sanomasta sanaakaan enää Piki-Juosepille, hymyilemästä hänelle samalla tavalla kuin minulle, tanssimasta hänen kanssaan, vielä vähemmin suostumasta hänen saatettavakseen.
Tänä iltana minä käsken Anna-Marjan sanomaan Piki-Juosepille, mokomallekin naisten viettelijälle, että: "En tule sinun kanssasi! Sameli saattaa minut kotiin!"
Niin, siitä sait! — Mokomakin Piki-Juoseppi!
Ja Piki-Juosepille minä sanon myös selvät sanat!