Sameli tahtoi päästä varmuuteen.
Viis siitä jos hänen omaisuutensa karttuu ja hänellä on varmuus siitä mitä syö ja juo ja millä itsensä vaatettaa, kun hänellä ei ole varmuutta, mitä Anna-Marja ajattelee ja ketä ajattelee — niin, niin — ketä ajattelee.
Hän katui tuhmuuttaan, ettei puhunut suutaan puhtaaksi silloin kun Anna-Marjan kanssa kahden joutui.
Joulunaikoina hän saattoi Anna-Marjaa kotiin kaksikin kertaa, eikä kummallakaan kerralla puhunut sanaakaan.
Tänään on laskiainen ja Esalla on laskiaistanssit.
Tänä iltana pitää kaiken tulla selväksi.
Näin ei saa jatkua!
Vuoden päästä on luultavasti kaikki jo ohi.
Jospa nyt jo tietäisin, mitä tiedän vasta vuoden päästä!!
Viime laskiaisena en tietänyt mitään siitä, mitä nyt tiedän.