Jos nimittäin Anna-Marjan isä ja äiti tai jompikumpi sattuu myös olemaan kotona, on hänellä oltava jokin oikea asia.
Hän päätti mennä Anna-Marjan isältä pyytämään lainaksi — niin mitä hän sitten lainaisi?
Kirves, näveri, purjekinnas, höylä (minkälainen hyvänsä), vasara, hohtimet…
Ei sovi!
Tätä mietti Sameli mennessään, ja aika loppui kesken, sillä hän oli jo Anna-Marjan kodin portilla. Siinä pälkähti hänelle päähän sepittää seuraava juttu:
Jo tänään hän, Sameli, oli aikonut ruveta paikkaamaan "Anna-Marjan" huippupurjetta, mutta ei löytänyt purjekinnastaan — ei niin mistään. Aamulla olisi työhön viimeistään käytävä ja täytyy nyt naapurista pyytää lainaksi tuo kinnas.
Hyvä on.
Rohkeasti vain sisään!
Onneksi oli Anna-Marja yksin sisällä.
Samelin suuret ja laajat aikomukset puhua Anna-Marjalle kaikki asiat selviksi supistuivat sangen vähiin.