— No?
— Sinä olet — hunningolle menossa!
— Kuinka niin?
— Sellaista, mitä ei kukaan tiedä, ei kukaan kysy muulloin kuin vähää ennen hulluutta, tai muuta tapaturmaa. Setä-vainaja sanoi niin ja ettei laivassa kysytä, että mihinkähän tästä oikein mennään, ennenkuin eksyksissä ja vähää ennen matalalle tärähtämistä. Ja se oli viisas mies. Ota siis tarkka peilaus, missä olet ja heitä luoti mereen ja hiljennä vauhtia, ettet aja matalalle.
— Et sinä ymmärrä, mistä on kysymys! Ehkä joskus ymmärrät, jos satut samaan hätään, missä minä nyt olen.
— Hätään!? Onko jotain varastettu?
— Ei mitään. Ole huoletta! Ei puhuta tästä enää. Tänään on laskiainen, ja kun nyt on jo hämärä ja kukaan ei tulle enää puotiin, saat sinä mennä minne haluat.
Sameli itse päätti mennä Anna-Marjan luo, nyt heti, hänen kotiinsa.
Kun ei tilaisuutta hänen tapaamiseensa ja puhumiseen näy odottaen tulevan, niin se on ottaen otettava, päätteli Sameli.
Vaikeinta oli keksiä asia.