— Olen. Tuhma, kun sitä kysyt!
— Milloin?
— Kesällä tietysti. Kun horsmat kukkivat, tai sireenit — tai kun täällä on kypsiä vattuja — lapsena — ennen vanhaan — istuttiin tässä portailla — laiteltiin kukkavihkoja tai syötiin marjoja tai annettiin päivän muuten vain paistaa lekotella…
— Entä näin talvella — yöllä — myrskyssä ja laskiaispyryssä tai muuten…
— E-e-en! Kuka tänne yöllä uskaltaa — ei kesäyönäkään! Herra Jumala, kun minä olen peljännyt jo ajatusta että kulkisin yöllä ohi kirkkotarhan — vielä vähemmin tulisin tänne ja nyt, kun tänne pääsin, olen kuin turvassa. — Katsos noita lumipilviä, kuinka ne tanssivat tuuliaispäissä!! Katso, miten ne pyörivät ja levittävät leninkejään! Ne tanssivat hampuria! —
VII luku.
KOSINTA.
Tuvassa oli kangaspuut.
Anna-Marja kutoi kangasta.
Oli keskipäivä ja kevät.