— Kun tulisin kosimaan!
— Tulisit tai menisit?
— En.
— Et ottaisi!?
— En.
— No miten sitte?
— Ilman kosimista sanoisin sille vain, että koska minä olen sinut valinnut vaimokseni ja koska sinä olet valinnut minut mieheksesi, niin anna kätesi tänne niin pannaan sormus sormeen ja mennään pappilaan. Niin minä tekisin ja teen.
— Entä pitäähän puhua rakkaudesta ja sanoa rakastavansa, vannoa uskollisuutta ja luvata olla aina hyvä — jo ennen sitä.
— Se sisältyy jo kaikki siihen mitä sanoin.
— Ee-i! Ei ensinkään! Voi kuinka pitkä matka siitä on vielä rakastamiseen!