ELISE.
Ikävä, ettei hän vielä ole ehtinyt kotiin. Sinä et voi uskoa, äiti, miten hän on kiintynyt isänmaamme asioihin, ja nyt näinä huolettavina aikoina hän antautuu kokonaan päivän suurelle kysymykselle. Olisi ollut hauska nähdä mitä nyt pidät hänestä, omasta hyvästä Jalmaristani, vakaantuneena aviomiehenä.
APTEEKKARIN ROUVA.
Jumala antakoon teille molemmille rauhaa ja onnea. Ja nyt hyvää yötä, rakas Eliseni.
ELISE.
Eikö äiti nyt iltasella tahdo nauttia mitään? Lasin maitoa kenties?
APTEEKKARIN ROUVA.
No kiitos, se tekee hyvää.
ELISE
(rientää ruokasalin ovelle.)