JALMARI
(vetää hänet polvelleen istumaan, leikillisesti.)
Sinä olet pikku hupakko "pikku poikinesi". Jospa se onkin herttainen pikku tytön-tyllerö?
ELISE.
Ei, ei, ei! Kaikkea sinä puhutkin. Ei — reipas vankka poika, siitä olen koko sielussani vakuutettu. Ja kuulehan. Minä olen salaa jo neulonut pikku Jalmarin kastemekkoon hänen nimensä ja sen ympärille pieniä ruusunnuppuja ja tammenlehtiä. Se on niin ihmeen sievä. — Mutta et saa tätä kellenkään kertoa, se muistakin.
JALMARI.
Kas vain sitä pikku äitiä, jolla on salaiset puuhansa, sillä aikaa kun isä on poissa.
ELISE.
Minullapa on ollutkin hyvää aikaa viime päivinä, sinä kun olet ollut kotoa poissa tavallista enemmän.