(samalla kun molemmat menevät oikealle.)
Niinkuin tahdot, lapseni!
Näyttämö on vähänaikaa tyhjänä.
6:des kohtaus.
ELISE, yksin. Sitten eräs SANANTUOJA.
ELISE
(saapuu makuuhuoneesta kirje kädessä, kävelee hitaasti yli lattian toistaen muististaan.)
"Niin pian kuin olette saanut merkityksi kokouksen osanottajat, on teidän heti tuotava lista minulle." — Kokous on varmaan tuo tänä iltana pidettävä valtiollinen kokous. Siihenhän Jalmari ei aikonut mennä. — Mitä tämä kirje siis tarkoittaa? En ymmärrä mitään ja tuntuu kuitenkin siltä, kuin tämä paperi levittäisi ympärilleen jotakin epäpuhdasta ja hämäryyttä, joka minua kiusaa, melkeinpä kauhistuttaa. Tämä salaperäinen paperi on minusta villikaali, jonka katkera haju ja hallava likainen väri ikäänkuin kehottavat varomaan ruohon myrkyllistä nestettä. Tällä paperilla tarkoitetaan Jalmarille jotakin pahaa. Tahtoisin polttaa sen. Tahtoihan tämä itsekin jäädä rauhallisen kotimme ulkopuolelle, pimeään ulkoilmaan ja lumisohjuun. Ei, minua vaivaavat turhat luulot. Minun pitää tyyntyä lapsen tähden. (Ottaa kirjeen kuoresta.) Jalmari itse käskisi, että rauhaa saadakseni lukisin tämän kirjeen. (Lukee kovasti yhä vieraammalla äänellä) — — — "heti tuotava lista minulle. Olen saanut käskyn heti maksaa rahasumman, jota hän piti suurena, mutta toivoen lisäpalveluksia, ei tahtonut siitä yhtään tinkiä. Huomenna luultavasti saatte uusia tehtäviä, sillä sanankuljettaja lähetetään. Olkaa levollinen, tulevaisuutenne on taattu, kunhan palvelette meitä uskollisesti. Kukaan ei voi teitä epäillä, ja saatte luottaa minuun". — — Ei mitään nimeä alla. — Ei pois nämä kolkot ajatukset! Kuinka häpäisevästi kohtelee Jalmaria tuo herjaaja! — Olipa hyvä, että rohkenin lukea, mitä se katala on kirjoittanut. (Etehisen kelloa soitetaan hiljaa.) Jalmari! — Ei, hänellä on oma avaimensa. (Menee avaamaan ovea.)
SANANTUOJA
(vanhanpuoleinen nöyrä mies, tulee sisään.)