Hän suuteli pojan huulia, minkä suudelman tämä monin kerroin takaisin maksoi.
Sitten sanoi hän hymyillen:
— Sinä näet, ett'en ole suruissani. Nyt sinun pitää tehdä, niinkuin minä neuvon. Talonväki tulee pian kotia, eikä kuulu niille, mitä me olemme puhuneet keskenämme. Sitten seurustelemme ainoastaan tuttavina. En ole ajatellut, että sinä minut naisit, mutta jos niin kerran tahdot, niin olet minut löytävä samanlaisena kuten nytkin. Ja omassatunnossasihan tietänet, että olet tehnyt minut onnelliseksi, ja että minä aina olen sinua muistava. Jos osaisin kirjoittaa tai kirjoitusta lukea, kävisi ehkä joskus päinsä sillä tavalla päästä pakinoillesi, mutta koska nyt muiden apua siihen tarvitaan, niin minä en sitä tahdo. Joka tapauksessa on se yhdentekevä. Tiedäthän, ett'en voi sinua koskaan unohtaa ja että minä olen paljoa onnellisempi kuin sanoilla voin ilmaista.
Aleksis oli, tytön näin puhellessa, silitellyt hänen tummia hiuksiansa, ja pidätetyt kyyneleet olivat antaneet hänen silmilleen kostean loisteen. Tuon tuostakin hän keveästi suuteli tyttöä, ett'ei tämän edes tarvinnut puhettansa keskeyttää.
Pihalta kuului talonväen ääniä. Molemmat nuoret puristivat sanaa sanomatta toistensa käsiä ja heti sen jälkeen kuin perhe oli astunut huoneeseen, jätti Aleksis jäähyväiset ja palasi Mustialaan. Hän oli jo tyynempi kuin äsken oli luullutkaan, niin virkistävästi oli Reginan itsensäkieltäytymisen taito häneen vaikuttanut.
* * * * *
Ainoastaan toveriensa seurassa kävi Aleksis sittemmin joskus Forssassa koko sillä ajalla, jolloin hän edelleen oleskeli opistossa. Heille molemmille oli tämä ilahduttavaa, ja Regina oli aina ystävällinen. Joskus koetti Aleksis silloin päästä häntä salaa suutelemaan, mutta siihen ei Reginan puolesta tullut mitään vastinetta. Sellaisissa tilaisuuksissa kuiskasi Aleksis hänelle aina: »Ole rauhallinen, Regina, kyllä ne minun parastani tarkoittavat», ajatellen silloin sisariaan.
Vihdoin pidettiin päästötutkinto. Aleksis sai hyvät todistukset ja erosi tyytyväisenä opistosta. Täksi juhlalliseksi päiväksi oli sisarten kehoituksesta hänen veljensä Frans saapunut Mustialan opistoon ja piti niin tarkkaan Aleksia silmällä, että tämä ei saanut tilaisuutta päästä Forssaan hyvästijätölle. Erään tuttavansa kautta saattoi hän lähettää Reginalle terveisiä ja pyysi häntä samalla tytölle sanomaan, että hän häntä kyllä muistaisi. Ja niin tuli ero Mustialasta ja — Reginasta.