Joka kerta kun he näin tulivat ulos, nähtiin sulhasen katseen, joka nyt oli niin totinen, tähtäävän yli kansanjoukon. Hän ikäänkuin odotti, että hän sieltä keksisi jonkun, mutta jos niin oli asianlaita, niin ei hän nähtävästi löytänyt sitä, jota etsi. Hänen levottomat kasvojensa ilmeet eivät ainakaan mitään muuta osoittaneet.
Kun Aleksis tämmöisen näytelmän perästä palasi tanssisaliin, pisti eräs vahtimestari hänen käteensä pienen kirjeen, jonka tämä sanoi juuri saaneensa muutamalta talonpoikaisukolta sulhaselle jätettäväksi.
Päällekirjoitus oli Aleksille aivan outo: kankea, tottumaton, melkein lapsellinen käsiala, mutta kirjaimet tasaiset, oikein muodostetutut.
Aleksis meni erääseen sivuhuoneeseen, joka oli tyhjä, avasi kirjeen ja luki, jolloin kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja tuo entinen lempeä ilme taas kirkasti hänen kasvonsa, seuraavat rivit:
»Hyvä Aleksis!
Nyt tartun kynään ja tahdon sinulle sanoa, että voin hyvin ja toivotan sinulle samaa. Älä ole pahalla mielellä, äläkä huolehdi tulevaisuudesta. Älä minun tähteni ole levoton, sinähän tiedät, että minä olen hyvin onnellinen. Jumala siunatkoon sinua. Hän ohjaa kyllä kaikki sinun parhaaksesi, toivottaa ystäväsi
Regina».
Aleksis tuli syvästi liikutetuksi. Hän pani paperin kokoon niin hellävaroen, ikäänkuin se olisi sisältänyt jotain pyhää. Hänestä tuntui, kuin hän vielä olisi ollut lapsi, ja hänen äitinsä olisi hänelle puhunut lempeästi, anteeksiantavaisesti ja lohduttavasti.
Hän meni akkunalle ja katseli kirkkaasti valaistusta huoneesta ulos yön pimeyteen, missä vain tähdet kirkkaasti tuikkien välähtelivät. Hänen levoton sielunsa, joka viime aikoina oli ollut perin väsynyt, tunsi nyt rauhaa, ja henkensä syvyydestä hän kuiskasi lämpimästi: »Kiitos, pikku Regina!»
Silloin kuului pihalta päin vilkkaita huutoja, että morsiusparia tahdottiin nähdä, ja kohta tulivat marsalkat häntä hakemaan, jonka jälkeen hänen ynnä morsiamensa täytyi astua ulos näyttämään itseänsä väkijoukolle. Heidän astuessaan ulos porstuaan virkkoi hän hiljaisen juhlallisella äänenpainolla morsiamelleen: »Jospa minä voisin tehdä sinut onnelliseksi!»