Everstiluutnanska raukka, jospa hän olisi tiennyt, että hänen Editinsä juuri tällä hetkellä ei ollut muuta kuin — ylioppilaslakkia vailla.
* * * * *
Nyt soitamme rautatienasemalle, jonne nuori ystävämme Bernhard Freyman äsken lähti.
Säntillisenä miehenä ei hän tahtonut saapua liian myöhään, mutta ei myöskään liian aikaiseen ja oli siis laskenut saapuvansa runsaasti neljännestuntia ennen junan lähtöä. Arvaamaton tapaturma sattui kumminkin matkalla; juopunut talonpoika ajoi hurjaa vauhtia kuormansa hänen ajopeleihinsä kiinni ja siinä toinen aisa halkesi. Meni aikaa vahingon hätimmittäiseen korjaamiseen ja kulkunopeuttakin oli sen jälkeen jonkun verran rajoitettava. Kuinka olikaan, sai Pariisiin aikova nuorukainen asemalle saapuessaan nähdä junan huristavan tiehensä, saman junan, jolla hänen olisi pitänyt matkustaa Helsinkiin.
Hän lähetti siis sähkösanoman Helsinkiin, että hän seuraavana päivänä aikoi sinne lähteä aamujunalla, jatkaakseen sitten sieltä kaluineen päivineen suorastaan Hangon kautta ulkomaille; maalla oleskelu oli siis nyt keskeytettävä.
Hra Freyman palasi siis heti takasin herrastaloon rikkinäisissä ajopeleissään; ja kun nämä kotimatkalla näyttivät aivan hajoavan, nousi hän jalan astumaan loppumatkan, käskien, hienotunteisena kuin ainakin, kuskin ilmoittaa neiti Planchettelle hänen pian tapahtuvan paluunsa.
Me voimme jättää hra Freymannin yksin astelemaan kauniissa kevätillassa ja näkemään rohkeita unelmia seurustelustaan ylhäisissä piireissä — Pariisissa.
* * * * *
Meidän ollessamme telefoonin ääressä ei nauru eikä leikinlasku ole hetkeksikään tauonnut nuorten tyttöjen pukuhuoneessa; se nousi korkeimmilleen, kun Planchette vihdoin kiihkeän vastarinnan jälkeen seisoi puettuna frakkiin ja lautasliina kainalon alla kuten kyyppareilla ainakin. Hän onkin niin äärettömän hullunkurisen näköinen, seistessään siinä melkein itkuun purskahtamassa, hiukset sileiksi kammattuina, ja hän huoahtaa valittaen: »Taivas teitä armahtakoon, te hullut lapset!»
Nyt hän saa käskyn lähteä kyökkikamariin valmistamaan viinikylmäkastiboolin, jota harjoituksissa välttämättä sanotaan tarvittavan, ja kuin siipipuoli pääsky hiipii hän, hännystakin liepeiden liehuessa, ovesta ulos ja pistää salaa kipenen kanverttia poskihampaalleen.