Nuoret tytöt nyt täydentävät pukunsa ja pian rehentelee huoneessa neljä reipasta nuorukaista, lakkaamatta punoen pieniä viiksiään.
— Oi kuinka nuo mustat viikset sinua pukevat! huudahtaa Agnes ihastuneena valkotukkaiselle Ellenille. — Kuule, nosta housunlahkeitani vähän ylemmäs, ne vetävät maata, hyi — ja minä kun olin luullut olevani ainakin yhtä pitkä kuin hän.
— Mutta miten kehtaamme koko huomispäivän olla yhdessä herra Freymannin kanssa? huomautti Bertta hiukan arasti. — Minä ainakaan en voi olla punastumatta, kun hänet kohtaan.
— Siitä elä sure! lohdutti Agnes. Eihän hän tiedä mitään koko asiasta, ja sitä paitse emmehän me mitään pahaa ole tehneet.
— Mutta kuinka hauskaa olisi olla poika! huudahti Edit. — Kuinka minä hakkailisinkaan teitä kaikkia.
— Ja minä Planchettea, virkkoi Bertta samassa sisään saapuvalle, frakkiin puetulle taloudenhoitajattarelle, jonka he taas tempasivat piiritanssiin mukaansa.
— Mutta joutukaa nyt alas, että tämä kamala leikki kerrankin loppuu, kehoitti Planchette.
— Niin, hyvät herrat, harjoitukset alkavat, vaati Edit. — Kyyppari, tuo samppanjamme, heti!
— Malja ja lasit ovat puistonpuoleisessa kuistissa. Kaikki on järjestyksessä. — Niin lausui Planchette luoden pelokkaan silmäyksen siihen kauheaan epäjärjestykseen, joka huoneessa vallitsi.
— Eh bien, allons, messieurs! komensi taas Edit, työntäen kyypparia edeltä.