— Ettekö vielä ole neitosia nähnyt? kysyi rouva ystävällisesti. —
Freyman vastasi, että hän ei vielä ollut lähtenyt heitä hakemaan.
— Mutta missä ne ovat. Missä on Planchette? Mitä, täällä on viinimalja kuistilla. No, siitä kai mekin saamme osamme.
Seurue asettui kuistille, vaan everstiluutnantska lähti hiukkasen uteliaana huoneisiin nuorisoa hakemaan. Mutta palvelusväestä ei ollut kukaan heitä nähnyt. Kulkiessaan eteisen läpi kuuli rouva silloin Editin valittavan äänen:
— Äiti, äiti!
— Missä olet lapseni?
— Täällä ylhäällä, tule, äiti hyvä, tule pian.
Levotonna nousi rouva yläkertaan, kysellen, että mikä on hätänä. »Missä te piilette, lapset?»
— Täällä, äiti, herra … herra Freymannin huoneessa.
Tuo arvokas rouva astui hämmästyneenä huoneeseen, mutta pysähtyi ovelle huutaen:
— Mitä on tämä? Lapsi-kullat! Ja neiti Planchette frakissa!