"Hukkaan menivät Halmelan serenaadit ja runot, sinun tähtesi. Helmiä ihastuttivat laulut, kun olivat sinun kirjoittamiasi, samoin serenaadit, kun sinä johdit kööriä ja sinun kirkas ja ehjä tenorisi…"
"Sinun bassostasi ja kähäröistäsi hän piti paljo enemmän kuin runoista ja tenorista."
"Uuden veikan löimme Halmelan kanssa Operakellarissa."
"Mistä?"
"Siitä, että jos hän uudelleen ampuu nuolensa, niin pian kuin sinun kihlauksesi Saiman kanssa julaistaan, ja vielä sittekin saa rukkaset, niin ostan minä viidenkymmenen markan kuumat; jos sitä vastoin Helmi heltyy, johonka minä sivumennen sanoen olen patentti, niin Halmela pitää uhkeat pidot."
"Sinäpä osaat katsoa omaa etuasi omalla tavallasi. Olisin minäkin uskaltanut ruveta veikkaan sinun sijaasi."
"Seurassamme oli eräs nuori herra, Helsingin kauppiasylimyksiä ja Silfverlund nimeltään. Perhana kuinka hieno mies, oikein gentlemanni kantapäästä kiireesen ja sormenpäistä sydämmeen saakka. Ja niin helkkarin hieno maku, että veljenmaljat esitteli kanssani."
"Paljonpa sinä…"
"Lopussa ollaan jo… Vanhan köörimme, Jukolan pasuunan, tahtoo Halmela saada täälläkin henkeä täyteen. Lupasin puolestani, että johdat sitä niinkuin ennenkin. Vahvikkeita hankimme lisää ja sitte kajahuttelemme… Joko sait hyvän hattusi?"
"Minkäpä tässä pahalla tekee? Voisit sentään luvata minulle, ett'et huoli kuumista etkä kylmistä ennen minun kandidaattitutkintoani."