"Ja hyvä menemään näkyy olevan."
"No … pääsee sillä viitanvälin."
Sörnääsissä oli puoteja viljalta, mutta Eerolla ei ollut henttoa mennä sisään. Entä jos huomaavat erehdyksen, vainuavat hänen jälkensä, ja tulevat perästä, poliisit, santarmit, patrullit ja kaartin rumpali… Ja sitte on hukka, sitte on loppu.
Leivän paloitteli Eero Riihikallion pihalla ruunalle heinien sekaan ja odotti Vihtoa … viisitoista minuuttia; sillä isäntä, tuttu mies, rupesi haastelemaan Eerolle niitä ja näitä. Eero ei pitänyt syömisestä lukua; ei ruoka maittanutkaan, jos ei sitä eväspussissa juuri sanottavin ollutkaan. Lampaankinkun, voiaskin ja juuston olisi kyllä kehdannut vetää näkyville, mutta kukapa matkalla silakan poskia repisi, kuka? Ja, niinkuin sanottiin, ei häntä hiukaissutkaan, hän vaan jutteli tutun isännän kanssa ja jutteli puhelangastakin, joka syksyllä valmistui ja läpi Hurjain kylän kulki.
Sattui isäntä mainitsemaan kuinka lennätin- ja puhelangoista on suuri hyöty sitenkin, että saadaan sana nopeasti ympäri maakuntain rikoksista ja varkauksista nimismiehille ja muille oikeudenpalvelijoille.
Eerolle tuli hätä käteen ja hän läksi joutuin maantielle ruunansa kanssa. Riihikalliolla ihmeteltiin matkamiestä, joka sen lennon kanssa tuli, sen lennon kanssa lähti. Ja Eero, sama Eero, joka vaaran hetkenä pysyi niin kylmäverisenä ja maltillisena ja ohjasi ruunaansa taidolla ihmisvilinässä Sataman lähellä ja Esplanadikadulla, sama Eero oli nyt, kuin ei enää mitään vaaraa ollut, mieletön hätähousu…
"Voi ruuna poloinen päiviämme!" huokaili hän. "Voi näitä aikoja, mihinkä olemme eläneet!"
Pelotin kuului näin:
Helsingistä ovat poliisit puhelangalla ilmoittaneet Järvenpäähän; Järvenpäästä on viety sana Tuusulan vallesmannille ja vallesmanni seisoo nyt aseman lähellä maantiellä, ihan siinä rautatien alla ja solan suussa, komisarjus, herrastuomari, ja pitäjän lautamiehet kanssaan, jokaisella pistoolia ja sapelia varalla.
Ja sitte he ottavat hänet kiinni, vievät takaisin Helsinkiin, putkaan, raastupaan, tuomitsevat häneltä hevosen, reen ja sakottavat lisäksi sadoin markoin. Niin he juuri tekevät. Ja niiksi eivät niin tekisi? Miksi eivät poliisit lankaa myöten puhuisi ja miksi eivät lautamiehet, komisarjus, herrastuomari ja vallesmanni asettuisi solan suuhun rautatien alle? Miksi eivät?