"Saamassahan minä sen olen. Sinä sait Saimalta."
"Sitte käymme sisään, Liina istuu pianon viereen ja soittaa 'Holoferneksen Kyyneleen', jonka sävelsit, sepitit ja omistit hänelle hänen viime syntymäpäiväkseen. Ja sinä laulat:
"Mä hyrskyssä, usvassa matkannut oon —
Mä matkalla hukkasin taivaan ja maan;
Oi Liina…!"
"Tuotteliaita täytyy meidän olla ja kaikin mokomin valmistaa juhlakantaatti siksi, kuin Saima ja Aino Jyväskylän matkallaan tulevat tervehtämään meitä", keskeytti Ilmari.
"Se on tiettykin. Vene lehvitetään, kunniaportti laitetaan ja joku suuri sävelteos, esim. 'Tyynejärven Jumalattaret' luodaan."
"Aivan niin, jotain semmoista suurta sen pitää olla."
"Isälläni on pieni höyryvene, jolla matkustamme lauluja soittojuhlaan Jyväskylään. Minä olen tottunut käyttämään sitä ja tunnen väylät tarkoin. Sen nimi on Liina ja sillä menemme juhlimaan. Oi Suomi! nyt on sulla aamu, pilvetön päivänalku, ja touonaika. Kulovalkean tavoin leviää valistus ja sivistys isänmaamme ahoille ja Wäinölän kankahille. Valoisassa kevätjuhlassa elämme, Ilmari."
Ilmari hymyili ystävälleen, kuten hänen tapansa oli silloin kuin ystävä puhui hänen ajatuksiaan.
"Kylväjäin joukko", jatkoi Kaarlo, "laajenee, taajenee. Sen suuruudesta jo voimme laskea syksyn sadon."
"Kylväjäin ja taistelijain joukkoon liittykäämme; auramiehen tavoin tehkäämme työtä ja tehkäämme ahkeraan päivänkoitosta auringonlaskuun saakka. Isänmaan ja ahkeruuden malja!"