"Annatko minulle puolet?" pyysi toinen.
Matti päästi kipeän varpaan käsistään ja kääntyi lähtemään eteenpäin. Iva, jota kuuli, oli niin hyvää lääkettä, ett'ei poltto eikä pakotus enää paljon tuntuneetkaan.
"Ei Matti suuria tiedä", jatkoi kolmas; "ei se tiedä isäänsäkään.
Sano, jos tiedät: kuka oli isäsi?"
Matti ei ottanut kysymystä kuuleviin korviinsakaan. Kuin varkain koetti hän hiipiä pois; vaikka varvasta kirveli, niin ei kehdannut ontuakaan.
"Mistä Matti isänsä tietäisi, kuka se oli", pitkitti neljäs.
"Pimeässä tuli ja pimeässä meni Matin isä."
Kipu lakkasi Matin varpaasta kuni naulattu; Eliinaa ei ollut saapuvilla.
"Katsokaas Aamos tätä", huusi hän viimeiselle puhujalle, näyttäen latuskaista ja teräväsyrjästä kiveä.
Aamos katsoi Mattia ja kiveä.
"Tämän minä löysin", lausui Matti ja siirtyi askeleen taakse päin.
"Ja tästä sen saatte", lisäsi hän heti ja sinkahutti samassa kiven
Aamosta kohden.
Kivi sattui Aamokselle silmään.