"Emäntä olisi etupäässä sietänyt asettaa holhouksen alaiseksi."
"Setävainajanihan koetti…"
"Koetti niin, mutta emännän sukulaiset saivat aikaan, ett'ei koetus onnistunut. Leski oli muka hoitanut taloa kunnollisesti ja ostanut säästöillä uudenkin."
"Häikäleen viisaasti tehty se talonosto; sekoitti koko asian."
"Ja nyt setäsi kuoltua ei ole ketään, jota emännän ja pojan tarvitsisi kaihtia. Surutta ja huoletta saavat he nyt mielinmäärin huhtoa…"
"Saavat niinkin."
"Itsensä puuveitseen."
Pekan tuhlaaminen karvasteli Matin mieltä. Hän oli itse sen kasvattanut varsasta pitäin ja opettanut sen nöyräksi kuin ajatuksen. Pekka ensimmäiseksi hänelle hörähti, kuin hän aamusilla talliin meni; Pekka häntä viimeiseksi katsoi iltasilla lauhkeilla silmillään. Joutohetkinään Matti sitä suki, harjasi ja pyyhkieli. Kuin Pekka oli poissa, niin ei hän enää huolinut käydä tallissa, vaan jätti hevosten syöttämisen ja harjaamisen nuoremman rengin tehtäväksi.
Tuittupäisyyden ja kärsimättömyyden ilmauksia näkyi kohta Matissa.
Nuorempi renki lauloi kerran:
"Ja vaikka ma olen köyhän lapsi,
Niin olenhan rikkaan renki ja renki."