Eero ehti pienentää tupakintyviä piippuunsa siksi, kuin kahvikin ehti valmiiksi, ja istumaan rahille pöydän päähän.
Vaimo nosti pannun pöydälle ja alkoi kautta rantain tärkeämpiä.
"Joulukin jo kohta tulee", lausui hän huoahtamalla ja kaatoi kahvia
Eerolle ja itselleen.
"Kun vaan ihmiset saisivat jouluvaroja", lisäsi Eero ja auttoi siten vaimoaan asiaan käsiksi.
"Tällä viikollako sinä lähdet kaupunkiin, jotta mekin saisimme
Jouluvaroja. Huomenna sopisi niin hyvin, minun mielestäni."
"Mitä siitä kaupunkiinmenosta, kuin ei ole mitä panna rekeen kuormaksi? Mitä niistä ajelemisista? Kovimpa laihaa sun kahvisi onkin."
"Eihän puolinaulaa ijankaiken kestä."
"Olisit pannut enemmän sikuria."
"Sikuri tekee lopun rinnoistani… Panisit kuormaksi pari tynnyriä kauroja, pari vartaallista leipiä ja puoli säkkiä ruisjauhoja. Sillä saisimme…"
"Ja keväillä haen sitte kauransiemeniä lainaksi ja maksan syksyllä viisitoista kappaa kasvuja tynnyriltä pääoman lisäksi. Leivät ja jauhot loppuvat nekin keskenaikojaan myymättäkin."